Kukonaskelilla eteenpäin

Kirpeät pakkaspäivät ovat hellineet meitä.  Talvi maalaa maiseman tänään siniseksi, eilen se oli ehkä sinisempi violetteine pilvineen.......   Eilen aurinko noustessaan värjäsi vastapäisen laidan taivaasta roosaksi.

En ole ennen oikein pitänyt lehtikuusista, mutta maku muuttuu, nämä luurankomaiset puut ovat näyttäviä kesällä ja talvella.

En löytänyt talvirunoa, mutta kesä on tulossa ....

Olavi Ingmanin runo,

Varis

istuu kuusen latvuksessa

pää kallellaan

kuin saarnastuolissa

miettien

mitä sanoisi seurakunnalleen

niin syntiselle

kuin tämä heleä kesäaamu.

Hitaasti 

raskain siivenlyönnein

se siirtyy seuraavaan latvaan

luoden ohimennessään minuun

nulikkaan

vanhan miehen lempeästi nuhtelevan

väsyneen katseen.

O mores, o tempora.

Kivellä

rovastia!

Jäniksen jäljillä

Kaunis kuura peitti tänään puut ja pensaat.

Metsän jänikset elävät nyt vaarallisia aikoja.

Lauri Pohjanpään runo,

Jänikset

Emojänis tuli pyrynä metsän rajaa,

kun poikineen isä teki talvimajaa.

- "Se tulee", huus emo ja ilmaa haukkas,

ja huohottain yli kantojen laukkas.

- "Mikä? ärähti isä, "no, tulla anna.

Mitä tollotat poika, käy kiinni ja kanna."

- "Vielä kysyt!" jo suuttui emo.

- "No Raiku ja pamaus

tiemmä ja haiku ja kaiku.

Se tulee jo suolla, sen näki rastas."

- "Ei meillä pelätä! isä vastas.

-"Sull aina on äiti se hätä ja hoppu!"

Isä pystyyn nous, - "siit on tehtävä loppu!"

Putos haavasta lehti ja tuli polun poikki.

Isäjussi kuin ammuttu viitaan loikki!

Kerran viime vuonna, kun olimme Yukonin kanssa aamulenkillä, erään talon nurkan takaa juoksi jänis perässään toinen kolmas neljäs ja viides.  Ne juoksivat taloa ympäri ja ympäri ja lopulta loikkivat tielle meidän eteemme ja siitä eteenpäin.  Yukon-paran pää oli mennä sekaisin siinä vilinässä ja tietysti olisi ollut mukavaa mennä jonon jatkoksi.

Lentävä lumikko

Joulun aika on jätetty taakse ja kevättä kohti mennään.  Eilen näimme ketun ja tänään lumikko pujahti yli tien,  Se on uskomattoman pieni, kuin pätkä lankaa olisi lentänyt, edes jälkiä ei jäänyt hiukan jäätyneeseen lumeen.

Tässä irlantilainen siunaus. josta kaikki ulkona liikkuvat varmaan pitävät,

Nouskoon tie sinua

kohtaamaan.

Olkoon tuuli aina takanasi.

Lämmittäköön aurinko

aina kasvojasi.

Ja sade pisaroikoon

pehmeänä niityillesi.

Pidelköön Jumala

sinua kämmenellään,

kunnes jälleen kohtaamme.

Kylän kaunein koivukuja.