Näkemiin, elokuu

Illalla satoi ja aamulla maiseman päällä oli valkoinen peitto.

Usvan keskellä valokaari.

Kesän kuut, Helvi Hämäläisen runo

Pois kulkee, kuulen, tonttu kesäkuun,

jo lyhtynänsä tähti kalvas on

ja kämmenistään varisee

pois pähkyläisen auringon.

On rakas, tonttu kesäkuun,

mies pieni mansikoiden, ruusujen;

heinäkuu on kalvas keiju vaan,

ja elokuulla kuolo hiuksillaan.

Viime kesänä tässä ulkorakennuksessa oli vihreä, sammaleinen katto ja se oli vielä herttaisemman näköinen.

Upeat koiranputket reunustavat teitä.

Sumuinen aamu

Oli elokuinen, sumuinen aamu, aurinkoisesta päivästä ei ollut tietoakaan,

mutta puoli tuntia myöhemmin aurinko sukelsi jostain näkyviin.  

Vanha kanto vaan hehkuu väreissään, vuosi vuodelta se käy pienemmäksi ja pienemmäksi kunnes se jonkin päivänä hajoaa olemattomiin.

Taivaan peilit

Lehmälaitumen vieressä oli lähde, kun me lapsina kuljimme kouluun.  Siinä oli kehikko ympärillä ja meitä oli varoitettu katsomasta sinne, koska siellä oli Näkki.  Paha otus, joka asui vedessä ja vaani ihmisiä, lapsia vallankin.  

Se lähde on hävinnyt ja Näkki on saanut häipyä.  Tässä on lähde, joka on sulana talvellakin.

Yukonin lempipaikka, pieni lammikko, joka alkaa loppukesästä haiskahtaa ikävästi.

Lämmin heinäkuun kesäilta.