Kesä on lentänyt jo melkein heinäkuun loppuun. Pellot alkavat muuttua keltaisiksi.
Paras loma on kuulemma sellainen, että "menettää" muistinsa, silloin on pää saanut levätä kunnolla.
Aaro Hellaakosken runo,
Heinäkuu
Kuljin, kuljin kankahilla
kesän kultaisen.
Nukuin metsätaipalilla
alla kuusien.
Pihka tuoksui, kilvan kukki
ruohot, kanervat,
puusta puuhun kutoi lukki
seitit hohtavat.
Luokse tullen, luota mennen
liukuu heinäkuu.
Eilinen lie ollut ennen.
Huomen unohtuu.
Mistä tullen, minne kulki?
- tiesikö itsekkään?
Luonto sylihinsä sulki,
metsä huumas pään.
On tilaa, korkea taivas. tasainen peltoaukea,
mutta on mukavaa, kun maailmalla on rajat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti