Matkaan

Talvi antoi eilen ensimmäisen varoituksen - tulossa ollaan.  Tänään näin kaksi joutsen auraa, ne näyttivät pakkasensinistä taivasta vasten jotenkin epätodellisilta, liian täydellisiltä.

Syksyllä, Edith Södergranin runo

Nyt on syksy, ja kultaiset linnut

lentävät kaikki kotiin sinisen veden yli;

rannalla istuen tuijotan syksyn koruja,

ja hyvästely humisee puissa.

Hyvästely on suuri, ero edessä,

mutta jälleennäkeminen on varma.

Siksi on uni kevyt, kun nukahdan, käsi pään alla.

Tunnen erään äidin hengityksen silmilläni

ja erään äidin suun sydäntäni vasten:

nuku ja uinu, lapseni, sillä aurinko on poissa -

Vuosia sitten sanottiin, että ilmanlaatu on hyvä, jos naavaa on paljon.  Silloin sitä ei ollut, mutta nyt sitä on melkoisesti puissa.   Eli ilma on puhdistunut entisestä -  silloin se tuntui toivottomalta - samoin oli järvet, kaikki saastaisia.  Nekin ovat puhtaampia nykyisin.  Eikö tämä anna toivoa?

Aamunkajo tuhkan harmaa

Pentti Saarikosken runo

Illat pilvillä pilatut,

yöt kuin hälvä helvetistä,

aamunkajo tuhkan harmaa,

päättyisi jo tämäkin päivä.

Maisemat ovat olleet tänä syksynä kuin utuisia akvarellimaalauksia. Vesi on ollut maalatessa hiukan jo sameaa.

Eilen oli hieno syyspäivä, tuuli oli lämmin ja kuiva, puiden lehdet varisivat oikein kunnolla alas, varikset leikkivät taivaalla tuulessa kuin korpit.  Oli pirteä syysilma, mutta ei vielä kirpeä.

Sateenvarjojen juhlaa

 Sadetta ja paksuja pilvipeittoja joka päivä.  Ehkäpä Elina Karjalaisen Upponalle oli oikeassa, kun sanoi, että .....

Ei ole elossa mitään itua,

jos aina vain täytyy

valveilla kitua.

Karhujen säännön mukaan

talvella ei valvo kukaan.

Tehdään tiivis unipesä,

odotetaan kunnes kesä

iloksemme koittaa,

talven vallan voittaa.

Sammaleet ovat nyt kirkkaita, hehkuvat väreissään.

Siellä täällä pilkistää keltaisia lehtikuusia, ne ovat keveän keijumaisia hapsuisissa oksissaan.