Vuosi 2015 on alkanut. Tänään on pakkasta, hetki sitten liukasta ja loskaa, pientä myrskyäkin. Joulu oli sentään valkoinen. Upeita aamuja on ollut, tässä yksi sellainen. Joskus tuntuu kuin aurinko räjähtäisi tullessaan metsän takaa. Tulimeri.
Maaria Leinosen runo, (lue hitaasti)
Tämän maiseman syliin synnyin
metsän kämmenelle.
Opin hengittämään sen tahtiin.
Syvään. Kiireettä.
Opin sen askeleet. Laulut.
Sen osaksi juurruin.
Opin näkemään metsän puilta,
puut metsältä.
Kuulemaan perhosen lennon,
näkemään tuulen liitelyn
niityllä.
Nyt
missä tahansa
mutta kotona tässä
maisemassa.
