Pari viikkoa sitten oli vielä talvesta toivoa. Voi, miten pieni pakkanen piristääkään!
Vaikka järvet jo alkavat sulaa, ehkä kevät tulee aikaisin -Saima Harmajan hyytävä, jotenkin uhkaava runo,
Jäätyvä järvi
Tänä yönä jäätyy järvi.
Vesi tuskin liikahtaa.
Kuun valkean paisteen alla
on kuolemanhiljaa maa.
Vain mykässä vartiossa
puut seisovat pimennossa,
puut pitkine varjoineen.
Ja kaukana koira haukkuu.
Se on hirveä koira, se haukkuu
sysimustaan pimeyteen.
- Tänä yönä jäätyy järvi.
Kuu pysähtynyt on.
Pidä kädestäni kiinni,
sinä Tajuamaton.
Pellon korret olivat pallukoiden koristamat.
Nyt on taas tämä villasukkailma. Helmikuun helmet tippuvat pisaroina puiden oksilta ja talojen katoilta. Ojat ovat täynnä vettä, pienet purot lorisevat yli teiden. Ja viime yönä satoi vettä niin että se ohut lumihuntukin on sulanut, mutta juuri nyt AURINKO tirkistelee ihan hiukan.
