Kohmeiset tammenlehdet kasassa näyttävät palapelin paloilta, vaahteranlehdet rapisevat kuin aamiaismurot, haravointi on palkitsevaa työtä, - kaikki on hetken niin siistiä - kunnes seuraava tuulenpuuska varistaa uuden keltaisen kerroksen.
Kirjahyllystä löytyi Elvi Rajalan syysruno,
Koivut riisuvat repaleista pukuaan
Yöt kylmenevät.
Kesän kukat kuolevat pois.
Syystuuli ujeltaa lauluaan.
Riipii lehdet puista.
Villiviini pudottaa
tummanpunaiset lehtensä,
yksi kerrallaan,
kuin menneen kesän päivät.
Kesä kulkee ohi,
kuin ruskan kirjavoima värinauha.
Koivut riisuvat keltaista,
repaleista pukuaan.
Syksy maalaa tummin värein.
Pimeys hiipii portaille.
Valoisat kesäyöt vaihtuvat
kirkkaaksi tähtitaivaaksi.
Tummanruskeat sänkipellot
mustaksi kynnökseksi.
Luonto käy levolle.
Näkee unta uudesta keväästä.
Luodetuuli
riisuu koivut, vain valkeat rungot hohtavat valossa.
