Kaunis kuura peitti tänään puut ja pensaat.
Metsän jänikset elävät nyt vaarallisia aikoja.
Lauri Pohjanpään runo,
Jänikset
Emojänis tuli pyrynä metsän rajaa,
kun poikineen isä teki talvimajaa.
- "Se tulee", huus emo ja ilmaa haukkas,
ja huohottain yli kantojen laukkas.
- "Mikä? ärähti isä, "no, tulla anna.
Mitä tollotat poika, käy kiinni ja kanna."
- "Vielä kysyt!" jo suuttui emo.
- "No Raiku ja pamaus
tiemmä ja haiku ja kaiku.
Se tulee jo suolla, sen näki rastas."
- "Ei meillä pelätä! isä vastas.
-"Sull aina on äiti se hätä ja hoppu!"
Isä pystyyn nous, - "siit on tehtävä loppu!"
Putos haavasta lehti ja tuli polun poikki.
Isäjussi kuin ammuttu viitaan loikki!
Kerran viime vuonna, kun olimme Yukonin kanssa aamulenkillä, erään talon nurkan takaa juoksi jänis perässään toinen kolmas neljäs ja viides. Ne juoksivat taloa ympäri ja ympäri ja lopulta loikkivat tielle meidän eteemme ja siitä eteenpäin. Yukon-paran pää oli mennä sekaisin siinä vilinässä ja tietysti olisi ollut mukavaa mennä jonon jatkoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti