Voi tätä pimeyttä, sadetta, tuulta. Mutta vain vähän yli neljäkymmentä päivää ja aurinko kääntää taas kasvot meihin päin - ei ollenkaa paljon.
Etteikö syksyn harmaudessa olisi mitään kaunista.
Einari Vuorelan kaunis runo, sanat rapisevat rummuttaen tasaisesti kuin syyssade katolla.
Kesä on kyliltä poissa,
surun sumuinen vilja
vain soutaa synkissä soissa,
pientaret pimeää tähkii,
hettehet huokuvat kuuraa,
katolle kasvaa,
kasvaa helisten kukkivaa kuuraa,
jäätyvät järvien rannat,
kipinöi kynnöksen multa,
kuutamon haileaan helmaan
lentää lehtien kulta.
Sininen hetki.
