Meidän lenkkipolkumme alku, Yukon on pikkusillalla, joka on meille niin tärkeä - sen huomasi kun yritti killua kahden (notkuvan) ratapöllin yli toiselle puolelle ojaa pari kesää sitten. Onneksi saimme tämän pikkuisen sillan.
Unto Kupiaisen kaunis runo,
Laulurastas
Metsässä yövyn, en nukkua millään
vois. Miten tuoksuukaan vanamo!
Yön ylilukkari lehterillään
- laulurastas - on latvassa jo.
Kuulisin nyt, jos neulanen putois,
taivaalla hattara liikahtais.
Jos hämähäkki verkkoa kutois,
kaiun kai se jo liikkeelle sais -.
Nyt! Näki kaiken hiljenneen
rastas ja viritti säveleen.
Ylitse maailman suuren kehdon
helähti kirkkaana huilusta sen
värisevän metsän ja lammen ja lehdon
puhtaus ihmeellinen.
Maarian kämmekkä metsätien vieressä. Se on ihmeellisesti säästynyt vaikka puuta on kaadettu ja kuljetettu aivan vierestä.
Kumina kukkii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti