Lämmin, helteinen elokuu, aurinkoinen syyskuu, siinä tämä kesä. Alkukesä oli toivoton. Hienot suunnitelmat puutarhanhoitoon liukeni jonnekin maanrakoon sadeveden mukana. No, elokuussa syttyi uusi kipinä, eikä sitä sammuttanut edes vierailut naapurin isossa ja kauniissa puutarhassa, jossa neitoperhoja oli satoja ja kukat kukkivat taas kuin paratiisissa. (Viime vuonna se teki sen - oma kukkamaa näytti niii-in kivalta - kunnes näki ne naapurin kukkamaat ja pensaat ja puut ja kaikki muut kauniit viritykset.)
Menneelle kesälle uutta odotellessa Helena Anhavan runo
Se on tauti
maaliskuussa se iskee
kun posti tuo värikkään hinnaston
tulppaanien maasta.
Tiedät, että puutarha nukkuu lumen alla,
mutta mieli tekee jo istuttaa niitä kivenkoloihin,
äkkiä tahtoisit ne kaikki.
Järki tietää sen hulluudeksi,
mutta miten ihana hulluus:
kylvää vähät rahansa tuuleen,
pellot kukkia täyteen.
Nyt on meilläkin (naapurista saatuja) punalatvoja odottamassa tulevaa kesää ja neitoperhosia. Ensi kesänä sitten kaikki rehottaa ja on perhosia kaikkialla ja, ja ....
Pihan pikku altaassa kivelle oli eksynyt sisilisko, eikä päässyt pois ennen kuin autettiin hiukan. Vedessä oli myös toinen, jota tämä isompi ei päästänyt samalle kivelle, vaan se oli räpiköinyt altaassa niin kauan, että kun kauhaisin sen vedestä pois, se oli aivan poikki. Myöhemmin molemmat olivat hävinneet.
