Tänään on kellokeskiviikko, huomenna kiirastorstai, sitten pitkäperjantai, lankalauantai ja sunnuntaina tanssii aurinko noustessaan. Näin sanoo vanhakansa ja miksi emme uskoisi.
Vanhasta koulun laulukirjasta löysin Z.Topeliuksen runon, A.Tervasmäen käännös.
Pienelle pajulle
Uinu, paju pienoinen,
nyt on talvi mailla,
on myös oksat koivujen
vihreyttä vailla.
Kaiken peittää nietos, jää,
kaukana on kevätsää.
Uinu hangen alla,
ettei koske halla.
Ällös pelkää, että jäät
hangen kylmään kehtoon,
auringon sä kerran näät
tuovan pälvet lehtoon.
Kerran kevät sulle saa,
pajunkissat puhkeaa,
aurinko sun muistaa,
pois se hangen suistaa.
No, pajukissat on jo pajuissa, mutta hanget on vielä korkeat ja pakkanen paukkuu joka yö. Auriko paistaa päivän - mutta missä viipyvät ne hankikannot!
Pitkästä aikaa kävin kallioilla, joissa laskettelimme muksuina joka talvi.
