Talvi antoi eilen ensimmäisen varoituksen - tulossa ollaan. Tänään näin kaksi joutsen auraa, ne näyttivät pakkasensinistä taivasta vasten jotenkin epätodellisilta, liian täydellisiltä.
Syksyllä, Edith Södergranin runo
Nyt on syksy, ja kultaiset linnut
lentävät kaikki kotiin sinisen veden yli;
rannalla istuen tuijotan syksyn koruja,
ja hyvästely humisee puissa.
Hyvästely on suuri, ero edessä,
mutta jälleennäkeminen on varma.
Siksi on uni kevyt, kun nukahdan, käsi pään alla.
Tunnen erään äidin hengityksen silmilläni
ja erään äidin suun sydäntäni vasten:
nuku ja uinu, lapseni, sillä aurinko on poissa -
Vuosia sitten sanottiin, että ilmanlaatu on hyvä, jos naavaa on paljon. Silloin sitä ei ollut, mutta nyt sitä on melkoisesti puissa. Eli ilma on puhdistunut entisestä - silloin se tuntui toivottomalta - samoin oli järvet, kaikki saastaisia. Nekin ovat puhtaampia nykyisin. Eikö tämä anna toivoa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti