Tällä viikolla meillä on ollut ilo tavata ketunpoika, joka rapsutti pellonreunassa korvaansa autuaan tietämättömänä melkein vieressä seisovista muukalaisista, erittäin vihainen musta kyy, joka tuntuu erityisesti vihaavan Yukonin valkoista naamaa, (tavattu kaksi kertaa - molemmilla kerroilla se ilmoitti olevansa erittttäin närkästynyt häirinnästä!), pomppivia peuroja ja pyylevä rusakko (isoin koskaan näkemäni).
Kauniit, aaltoilevat pellot metsälaitaan saakka.
Aaro Hellaakosken kaunis runo,
Laulu
Tuulen tuoksua
poutasäillä,
aallon juoksua
tähkäpäillä,
sävel vaihtuva
ilmojen,
varjo haihtuva
perhosen.
Monta ihmettä
suvikuussa!
Unen vihmettä
maassa, puussa.
Ole huulien
huoku vain,
laulu tuulien
nauravain.
Pikku siilikin taas tallustelee pihalla, oltiinkin jo huolissamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti