Mollottava aurinko

Nyt on aurinko hellinyt meitä tänä kesänä, eilen kyllä kävi Ukko muistuttamassa, että helteistä joutuu joskus maksamaan.  Elviiraksi on myrsky ristitty.  No, meillä oli sentään vain hetki sadetta ja muutama jyrähdys.

Teiden varsilla tuoksuu nyt mansikka.  

Viljo Kajavan runo,

Apilaniityn valkopäisessä aallokossa

keinuu herneen eksynyt vihreä palkovene -

ruohikkoon

on jäänyt tuore, keltainen pensselinveto

- leinikönterä, -

pääskyset suhahtelevat pesistään.

Yhä korkeammalle

ne vetävät kirkkaan laulunsa ohutta 

                                                                 ketjua!

Tienpientareella kukkii keltainen kurjenmiekka.

Mikä tämä kukka on , kellukka, pullukka .... ????

Hetki toisessa maailmassa

Keskikesänjuhla, mittumaari, juhannus - aurinkoinen, lämmin tänä vuonna.  Mutta jos aikoo taikoja tehdä, oikea päivä on vasta maanantaina.  

Juhannus taitaa saada kaikki hiukan huumaantumaan, ehkä se saa meidät huomaamaan kuinka upea luonto oikeasti on!

Sirkka Seljan runo,

Juhannusyön tihentynyt vihreys

tihentynyt sinisyys

kätkee olentoja

joita emme näe

jotka silti aistimme.

Me uimme seppeleet päässä

metsälammessa

me olemme itsekin

toisesta maailmasta.

Lupiini valtaa koko maailman.  Hetken niin kaunis.

Telkkäemo poikasineen kun oikein tarkkaan katsoo.

Valkoiset juhannusruusut

Meidän lenkkipolkumme alku, Yukon on pikkusillalla, joka on meille niin tärkeä - sen huomasi kun yritti killua kahden (notkuvan) ratapöllin yli toiselle puolelle ojaa pari kesää sitten. Onneksi saimme tämän pikkuisen sillan.

Unto Kupiaisen kaunis runo,

Laulurastas

Metsässä yövyn, en nukkua millään

vois.  Miten tuoksuukaan vanamo!

Yön ylilukkari lehterillään

- laulurastas - on latvassa jo.

Kuulisin nyt, jos neulanen putois,

taivaalla hattara liikahtais.

Jos hämähäkki verkkoa kutois,

kaiun kai se jo liikkeelle sais -.

Nyt!  Näki kaiken hiljenneen

rastas ja viritti säveleen.

Ylitse maailman suuren kehdon

helähti kirkkaana huilusta sen

värisevän metsän ja lammen ja lehdon

puhtaus ihmeellinen.

Maarian kämmekkä metsätien vieressä.  Se on ihmeellisesti säästynyt vaikka puuta on kaadettu ja kuljetettu aivan vierestä.

Kumina kukkii.

Tuoksuvilla poluilla

Helteet purkautuvat nyt ukkosina, joita on ollut päivittäin.  Eilen näytti aika uhkaavalta, mutta päästiin kotiin ennen sadetta, jota ei sitten tullutkaan.  Sen verran kuitenkin on satanut, että ilmassa leijuu koivujen ja sireenien raikkaat tuoksut, 

Lauri Pohjanpään runo,

Kesäyö

Oi, onnellinen on sydän,

joka rauhaa juoda saa

ja tuntea kesäkuun onnen,

kun tuomet tuoksuaa,

ja niityt hämyssä nukkuu

ja vaiti on metsä, maa,

ja jostain lahden takaa

ruisrääkkä kaihertaa.

Se ei voi enää mitään saada,

ei mitään kadottaa,

joka tuntee kesäyön onnen,

kun tuomet tuoksuaa.

Voi kun voisi pullottaa nämä tuoksut!