Heinäkuu alkaa olla lopuillaan. Pitkä ja aika kauniskin kesä on jatkunut.
Tommy Tabermannin hyväntuulinen runo,
Jok´ainut kesä minut valtaa vastustamatta
halu olla mehiläinen.
Niityltä niitylle minä lentäisin hoilaten.
hoippuen, hyräillen,
ja jäisin kukkaan aina kunnes olisin uuvuksissa
ja tuuli kumppanini hyväilisi otsaani
kunnes tulisi se yksi
johon jäisin iäksi.
Olen huono muistamaan runoja, mutta tässä yksi kauan sitten opettelemani - voi olla virheitä mukana. Tekijääkään en tiedä. Mutta samaan henkeen se käy T.T.n runon kanssa.
Ei Reinin viinitynnyrit
sellaista juomaa anna,
veroista maistamaani
jota ei käymään panna.
Ilmasta olen juopunut,
kasteesta humalassa.
Horjuen kesän sinisen
päivien kapakassa.
Kun mehiläiset päihtyneet
kukista potkitaan,
perhoset ryypyn torjuvat
juon minä yhä vaan.
Serafit kunnes tervehtii
käy pyhät akkunaan
nähdäkseen juopon pikkuisen
aurinkoon kallellaan.
Vadelmia on nyt paljon ja joka paikassa. Myös mustikkamättäät pursuavat.
