Tämä notko on kallioitten alla polun vieressä. Tavallisesti se on pelkkä sammalikko, mutta koska on jatkuvasti satanut, vettä on kertynyt siihen pieneksi lammikoksi. Syksyn kuluessa värit ovat muuttuneet vihreästä ruskeaksi. Tykkään katsella ja kuvata sitä.
Taas oli aamulla sumua .....
hetken taivaalla oli valkoinen, pilvien takaa kuultava pallo ja sitten se räjähti tulikeräksi.
Syksy tuntuu odottavan talvea, joka ei nyt vaan tule millään, siksi pitää muistella kesää .....
Lauri Pohjanpään haikea runo,
Rastas-emo
Juur` ilta yöksi kun hämärtyi,
sävel alkoi laulurastaan
ja vanha puisto kuin hiljentyi
ja helisi laulannastaan.
Ja salissa kesken vieraiden
jäi lasit ja puheenaiheet,
kun kautta akkunain avointen
löi sisälle laulunlaineet.
Oli pianon äänet vaienneet,
vain kynttilät lepattivat,
kun pimeästä säveleet
kuin kyynelet putoilivat.
Joku kuiskasi hiljaa: "Hurmaavaa -
mikä taiteilija-laatu!
Ei tällaista aariain aariaa
ole ennen kuulla saatu!"
Mut jossain yöhön ja pimeyteen
yhä värisi laulu rastaan,
joka luona pesänsä särkyneen
vain itki kuollutta lastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti