Lunta, lunta

Helena Viertolan kaunis runo, 

Tähtilaulu

Hämärä ja hiljaisuus

peittää metsät, pellot.

Alkaa soimaan laulu uus`

pienet, kirkkaat kellot.

Hiljaisuuden sävel soi

vaieten sen kuulla voi.

Pilviverho peittää maan,

tähdet valvoo yössä.

Yksi pieni tähti vaan

uupui tähtein työssä,

otti pilven peitokseen

nukahtaen paikalleen.

Hiljaisuuden sävel soi,

tähti pieni nukkuu.

Kohta aukee aamunkoi

tähtitaivas hukkuu.

Vielä ilta hämärtää,

yötä kuuntelemaan jää!

Niinkuin tähti matkallaan

valvoo tummaa yötä,

suojaa Isä katseellaan

ihmislasten työtä.

Turvallista nähdä on

taakse tähtikartanon.

Lunta.  Lunta me olemme nyt saaneet.  Tuulet tuiskuttavat sitä joka sopukkaan, se painaa puiden hartioita, peittää metsässä polut ja valaisee maiseman.  Tänään on kolmas adventti.