Edith Södergranin runo
Pohjolan kevät
Kaikki pilvilinnani ovat lumen lailla sulaneet,
kaikki unelmani ovat veden lailla valuneet pois,
ja kaikesta siitä, mitä rakastin, on jäljellä ainoastaan
sininen taivas ja muutamia kalpeita tähtiä.
Tuuli liikkuu hiljaa puiden lomassa.
Tyhjyys lepää. Vesi on vaiti.
Vanha kuusi valvoo ja muistelee
valkoista pilveä, jota se on suudellut unessa.
Päivän pituus on jo ihanan pitkä -
me jaksoimme talven pimeyden.
Katolta valunut auringon sulattama vesi tekee taidetta jäätyessään pensaan oksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti