Heikki Klemantin runo
Metsän laulajaiset
Näin metsän halki viesti soi:
nyt laulajaiset on.
Ja soittimiaan soittajat
virittää kuntohon.
Ne raikuilee,
ne soittaa, riemuitsee,
ja viulut soi, ja huilut soi,
ja metsä vastailee.
On tiklivarpu lahjakas
ens viulun soittaja,
ja ystävänsä peipponen
säestää toisella.
Mut laulajatar satakiel`
nyt tenhoo laulullaan,
ja hamppuvarpu huilullaan
puhaltaa innoissaan.
Klarinettia rastas soittelee
ja korppi bassoa,
niin että metsä vapisee
sen synkkää soittoa.
On rummunlyöjä käkönen,
kas, kiuru lentelee
ja kaiken luonnon riemuksi
ilmoissa laulelee.
Ja tikka johtaa soittoa,
on vallan innoissaan.
Hän tahtia nyt tarkkaan lyö
pitkällä nokallaan.
Mut jänö kulkee kummissaan,
kun luonto laulaa soi,
nyt hyttysetkin surisee
ja metsä huminoi.
Niin korkea taivas........ Ruisrääkät ovat vetäneet taskukellojaan ahkerasti yötä päivää heinäpellossa ja pari kurkipoikaa riemuisevat, kun sadekuuro piiskaa peltoa. Töyhtöhyypät kiertelevät pellon päällä, kun kulkee tiellä. Että on ollutkin välillä kylmää. Juhannuksena kintaat käsissä lenkillä!!!! No aurinkokin joskus pilkahtaa sentään.
Tämä kesänä on juhannusruusut kukkineet (jo pitkään), pihat, talonvierukset, metsänreunat, pensasaidat pursuavat valkoisia kukkia.
Ja lupiinit rehottavat.
