Piruja ja enkeleitä

Tänään on oikea juhannus.  Sataa taas.  Ja koska juhannukseen kuuluu hiukkasen taikaa ja omituisia juttuja, niin ...

Aaro Hellaakosken runo sopii hyvin.

Viatonten valssi

Kun kesäyö oli kirkkain

ja tyyninä valvoivat veet

ja helisi soittimet sirkkain

kuin viulut ja kanteleet,

viisi pientä piruparkaa,

aivan ujoa ja arkaa

sievin kumarruksin tohti

käydä enkeleitä kohti.

Uniformunsa karvaiset heitti

he, sarvet ja saparovyön;

oli lanteilla vain lukinseitti;

ja helisi harput yön.

Enkelitkin sulkapaidan

jätti tuonne, päälle aidan,

siellä häntä, siellä siipi

toisiansa tervehtiipi.

Ja niinhän he, nostaen jalkaa

niin nätisti tanssia alkaa

yli kallion kasteisen.

Ja yö oli onnellinen.

Missäs sika, jos ei kerää

kärsäänsä se yhtäperää

siivet, karvat, ynnämuuta,

vielä maiskutellen suuta.

Sill`aikaa enkelit tanssi

niin ujosti varpaillaan,

vain pukuna pikkuinen

kranssi, viis pirua tovereinaan.

Kerran tuli aamunkoitto.

Loppui tanssi, loppui soitto.

Pirut, niinkuin enkelitki

tunnumerkkejänsä itki.

Oi pienoiset, ettehän

arvaa: moni vaihtaa

nahkaa ja karvaa,

sika paljon siipiä syö.

Mut harppua sirkat lyö

yhä, kun on keskiyö.

Satanut on kukkain lunta

Sataa, sataa, ropisee.......   Juhannuksen sää on ollut moneksi, - aurinkoa, pilviä, tihkusadetta ja vähän rankempaakin, mutta on lempeän "lämmintä" - se jatkuva tuuli on poissa.  Tuuli, joka riepotti joka päivä puut, pensaat ja ihmisten päät sekaisin. Jos jotain hyvää on sanottava tästä koleasta keväästä ja kesän alusta niin kasvit kasvavat - en ole koskaan nähnyt niin suuria ahomansikankukkia kuin tänä vuonna. Aivan kuin teidenvarret olisivat oikeita mansikkamaita.

Puun rungot ovat upean värisiä, en vaan saa niistä tarpeeksi hyviä kuvia.

Naapurin Merjan omenapuu oli parisen viikkoa sitten kuin Lauri Pohjanpään runosta...

Juhannuksen aikaan

Aurinko sinistä taivaan vuorta

käy yhä korkeammalle

hymyillen nuoren-viheriälle

ja kauniille maailmalle.

Kiurujen hopeiset tiu ùt jossain

helisee ilmojen alla.

Valkeat pilvet ne joutilaina

harhaa korkealla.

Suvinen tuuli suuta antaa,

makeampi mettä.

Ympäri mustan saunan solmii

tuomet seppelettä.

Vanhat ja harmajat omenapuutkin

näkevät valkoista unta:

yöllä on oksille sammaltuneille

satanut kukkain lunta.

Ilmaa leikkaa pääskyn siipi

ja suviset äänet helkkää.

Runsaudesarvesta taivaan vuotaa

kirkkautta pelkkää.

Vaan nyt ei harhaile pilvet joutilaina, pisaroivat, pärskivät, huuhtovat maan.