Sataa, sataa, ropisee....... Juhannuksen sää on ollut moneksi, - aurinkoa, pilviä, tihkusadetta ja vähän rankempaakin, mutta on lempeän "lämmintä" - se jatkuva tuuli on poissa. Tuuli, joka riepotti joka päivä puut, pensaat ja ihmisten päät sekaisin. Jos jotain hyvää on sanottava tästä koleasta keväästä ja kesän alusta niin kasvit kasvavat - en ole koskaan nähnyt niin suuria ahomansikankukkia kuin tänä vuonna. Aivan kuin teidenvarret olisivat oikeita mansikkamaita.
Puun rungot ovat upean värisiä, en vaan saa niistä tarpeeksi hyviä kuvia.
Naapurin Merjan omenapuu oli parisen viikkoa sitten kuin Lauri Pohjanpään runosta...
Juhannuksen aikaan
Aurinko sinistä taivaan vuorta
käy yhä korkeammalle
hymyillen nuoren-viheriälle
ja kauniille maailmalle.
Kiurujen hopeiset tiu ùt jossain
helisee ilmojen alla.
Valkeat pilvet ne joutilaina
harhaa korkealla.
Suvinen tuuli suuta antaa,
makeampi mettä.
Ympäri mustan saunan solmii
tuomet seppelettä.
Vanhat ja harmajat omenapuutkin
näkevät valkoista unta:
yöllä on oksille sammaltuneille
satanut kukkain lunta.
Ilmaa leikkaa pääskyn siipi
ja suviset äänet helkkää.
Runsaudesarvesta taivaan vuotaa
kirkkautta pelkkää.
Vaan nyt ei harhaile pilvet joutilaina, pisaroivat, pärskivät, huuhtovat maan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti