Neljä melkein hellepäivää....... kyllä nyt saisi tulla jo lisää lämmintä, pujahtaa vain Suomineitosen ohi vasemmalta, siis idästä, pitäisikö luovuttaa - mutta toisaalta nyt olen huomannut kuinka puutarhassa kaikki kasvaa ihan valtavasti - koristeomenapuukin on tuplannut kokonsa tänä kesänä ja pensasaita, jonka jänikset söivät talvella on paisunut tuuheaksi, vaikka koivut keinuvat vieressä. Riittää kaikille vettä.
V.A. Koskenniemen suuri ja maailmaa syleilevä runo,
Sydänkesällä
Annan tuntien ma luistaa,
päivien ja öiden tulla,
mitään toivomust` ei mulla,
mitään en ma tahdo muistaa
kukkivien puiden alla.
Päivä hehkuu taivahalla,
poutapilvet kulkeissansa
levittävät purjeitansa.
Seisoo paikallansa aika.
Lyhyt hetki jumaluutta,
ikuisuutta, ihanuutta!
Kohta, kohta särkyy taika!
Enempää ei kesä anna.
Mik`ei tänään kukkaa kanna,
iäks hedelmättä jää se.
Ylemmäs ei päivä pääse.
Hetki suloisin ja suurin,
suvi, kanssas sylityksin!
Luonto, sinuun tahdon yksin
juurtua ma syvin juurin.
Muust`en tahdo surra, huolla:
kanssas kukkia ja kuolla,
lakastua, luoda uutta,
tulla liki jumaluutta.
Metsäkurjenpolvet ovat kauniita...
ja ohdakkeet korkeita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti