Levoton käki

Ollaan vielä toukokuun puolella ja luonto on räjäyttänyt kaikki kukkansa kasvuun, mansikankukkia, tervakukkia, metsäkurjenpolvia tien varsilla  ....

metsässä tuikkivat metsätähdet, oravanmarjat ....

tuomet lopettivat jo kukintansa, sireenit aloittavat.  Käki on taas ilahduttanut meitä ahkeralla kukunnalla, se lentelee paikasta toiseen ja kukkuu aamusta iltaan.

Veijo Meren runo,

Jos putoat pilvestä tai ylempää

Kuusi on ainoa puu,

joka ylhäältä odottaa,

pilvestä tai avaruudesta,

laskuvarjotonta putoajaa.

Satakin oksaa on

siinä päällekkäin, alemmat

tukevampia, notkeita kaikki.

Männyt ja koivut luita murskaavat,

niissä lyhyet on

taikka harvat latvustot.

Niiden läpi voi hyvinkin hujahtaa,

ja alla on kannot ja kalliot.

Jos joudut putoamaan

pilvestä tai ylempää,

älä ajattele järveä, suota,

älä kuustakaan, anna sen yllättää.

Omenapuut ovat kuin poutapäivän pilviä.

Kesän ensimmäiset askeleet

Kevään loppu, alkukesä, mitä tämä nyt on.  Ruisrääkkä kurnuttaa pellolla jossakin näkymättömissä, käki kukkuu metsässä, ojissa pumpsahtelee salaperäisesti, säikähtäneet rusakonpoikaset törmäilevät teillä ja viime vuoden tuttu siilikin poikkesi taloon.  Ruopsutteli pensaan alla, haki syötävää kuivien lehtien alta.  Yukon haukkui kolmen metrin päässä narussa (turhautuneena) - siili ei välittänyt siitä pätkääkään.  No, ehkä se oli sama siili, joka viime kesänä oli Yukonin kanssa nokat vastakkain ystävällisesti ja uteliaana.

Katri Valan runo,

Onnellinen hetki

Sydämeni on täynnä itkua ja naurua.

Kuljen kasteista polkua,

ja metsätähden teriä

on takertunut varpaisiini.

Sopertelen huumaantuneena:

"Jumala, sinä olet hyvä!"

Ja puista varisee kasvoilleni pisaroita,

tuoksuvia, vihreitä ja kultaisia.

Ajatukseni ovat pienet ja onnelliset

kuin sinisiipiperhosen,

eikä sydämelläni ole enemmän huolta

kuin oravanmarjalla,

joka kohottaa kukintonsa

kuin lapselliset sormet

osoittamaan aurinkoa.

Pop-up ravintola - täältä saa ketunleipiä.

Korean keltaisia rentukoita.  Koska kevät oli niin kylmä, niin nyt kaikki alkukevään kukat kukkivat samaan aikaan, kirsikukat, voikukat, rentukat, vuokot, pikkuisia orvokkejakin on jo.

Uimapaikalta on taas jäät sulaneet ja sinne on niin kiva pulahtaa.

Jotkut sanovat, että haiskahdan näiden kylpyjen jälkeen, ......

Vuokkoja Äidille

Tänään on helatorstai ja Äitienpäivä on ensi sunnutaina.  Kevät ei tunnu edistyvän ollenkaan.  Pieniä vuokkomättäitä näkyy siellä täällä kuivien heinien suojassa.  Tänään sataa ja on lämmintä - hetkessä kaikki muuttuu, pian kaikkialla on vihreää.

Kaikille äideille ja äitien lapsille

Viljo Kajavan kaunis runo, joka sanoo kaiken.

Kun tänä iltana äiti

Kun kävelimme, äiti,

keväisin Pyynikin männikössä

irrotin käteni

nähdessäni matalavartisen vuokon

ja auringon kovettaman

pyöreän ruskeasuomuisen kävyn.

Sinä otit ne kämmenelle,

silitit tuulisia hiuksiani,

Kun vaelsimme, äiti,

poutapäivinä Teiskon koivikossa,

keräsin sinulle kukkakimpun:

leiniköitä, tervakoita, koiranputkia

ja rannalle saapuessamme

laskit kukat miettivästi helmaasi.

Katseesi viipyi minussa.

Kun istuimme, äiti.

syksyisin huoneen hämärässä

minä näytin sinulle

jokaisen uuden syttyvän tähden

ja tunsin karhean kämmenesi

liikkuvan edestakaisin kädelläni.

Silmiäsi en silloin nähnyt

mutta tunsin hengityksen ylläni.

Kun tänä iltana, äiti,

vaellan kevään hämyssä yksin

ja katselen vaaleita tähtiä

tiedän ettei minulla ole enää

mitään annettavaa sinulle -

vain hiljaiset laulut.

Eikä kättäsi ole,

vain hengitys, sen kulku

ohenevilla hiuksillani.