Kevään loppu, alkukesä, mitä tämä nyt on. Ruisrääkkä kurnuttaa pellolla jossakin näkymättömissä, käki kukkuu metsässä, ojissa pumpsahtelee salaperäisesti, säikähtäneet rusakonpoikaset törmäilevät teillä ja viime vuoden tuttu siilikin poikkesi taloon. Ruopsutteli pensaan alla, haki syötävää kuivien lehtien alta. Yukon haukkui kolmen metrin päässä narussa (turhautuneena) - siili ei välittänyt siitä pätkääkään. No, ehkä se oli sama siili, joka viime kesänä oli Yukonin kanssa nokat vastakkain ystävällisesti ja uteliaana.
Katri Valan runo,
Onnellinen hetki
Sydämeni on täynnä itkua ja naurua.
Kuljen kasteista polkua,
ja metsätähden teriä
on takertunut varpaisiini.
Sopertelen huumaantuneena:
"Jumala, sinä olet hyvä!"
Ja puista varisee kasvoilleni pisaroita,
tuoksuvia, vihreitä ja kultaisia.
Ajatukseni ovat pienet ja onnelliset
kuin sinisiipiperhosen,
eikä sydämelläni ole enemmän huolta
kuin oravanmarjalla,
joka kohottaa kukintonsa
kuin lapselliset sormet
osoittamaan aurinkoa.
Pop-up ravintola - täältä saa ketunleipiä.
Korean keltaisia rentukoita. Koska kevät oli niin kylmä, niin nyt kaikki alkukevään kukat kukkivat samaan aikaan, kirsikukat, voikukat, rentukat, vuokot, pikkuisia orvokkejakin on jo.
 |
Uimapaikalta on taas jäät sulaneet ja sinne on niin kiva pulahtaa. |
 |
Jotkut sanovat, että haiskahdan näiden kylpyjen jälkeen, ...... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti