Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta aina ei kuvallakaan voi kertoa kaikkea, vaikka sitä kuinka värit hehkuu niin että ei voi uskoa. Vihreätäkin vihreämpiä on nyt pellot - joka kevät sitä vain näköjään yllättyy aina uudestaan. Ja tietysti taivas, se sininen siinä yllä. Ja pilvet.
T. Tabermanin runo, vaikka siinä puhutaankin vähän syksyn ajasta- se tulee sitten joskus....
Sanovat, että jokaisen tulisi seurata tähteään.
Mikä on se tähti miljoonien tähtien joukosta, joka vie perille?
Onko se suuri ja kirkas, onko se pieni ja himmeä
sekö se on joka putoaa
ja pudotessaan hetkeksi sokaisee valollaan?
Kotipihalla katselen syysöistä taivasta
kuin lapsi makeisrasiaa.
Mistä tietää mikä on karvas ja mikä on makea,
mikä on pelkkä korea kuori?
Sanovat, että jokaisen tulisi seurata tähteään
eikä tähtien maailmassa sallita vaihtaa tähteä lennossa.
Tuomien aikaa. Ruisrääkkä on tullut!!
Tästä taas kaikki alkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti