Kaartuva tie, autio talo, sammaleinen suuri kivi ja kukkia notkuva niitty, mitä vielä..... aukio keskellä metsää ... Onko niillä salaisuuksia, mitä tapahtuu illalla, kun alkaa hämärtää ....
Anna-Mari Kaskisen runo
Kumarru matalalle,
kumarru varoen.
Nähdä voit keltaiset liekit
keskellä vehreyden.
Niitty jo puhkeaa tanssiin
vihreys verhonaan.
Kätketty lapsuuden kesäkuu
on päivänkakkaraan.
Kumarru matalalle,
kumarru varoen.
Aurinko laskeutui tänne
sinulle hymyillen.
Joskus uusi maa voi löytyä kumartumalla, joskus kiipeämällä kumpareelle, joskus katsoa voi tuttua maisemaa vain palaamalla kotiin harvoin kulkemaasi polkua.
Olet hetken "vieraalla maalla".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti