Pian sanomme syyskuulle hei, hei, ja otamme vastaan lokakuun. Lehtipuut loistavat keltaisina, punaisina ja osa vielä vihreinä. Nyt piti kaivaa jo sukat kenkiin ja kintaat käteen - kai se on nyt sitten syksy.
Mustat naakat istuivat puiden rungoilla (ja keskustelivat keskenään riitaisesti), mutta ehtivät häipyä kun sain kuvan aikaiseksi.
Saima Harmajan runo - syksy on asennekysymys.
Syysmetsässä
Oi loistoa syksyn metsän! Oi kirkasta voimaa sen!
Ylt`ympäri ruskeat rungot läpi havujen vehreyden,
märät kiiltävät lehdet mullassa ja kostea sammalmaa,
- en mitään maailmassa voi siten rakastaa.
Joka ainoan lehden kauneus koskee sydämeen,
joka mättään väliin silmäni jää kuin uuteen syvyyteen.
Ja havut hohtavat helmissään, ja haapa alaston
käsivartensa paljaat ja voimakkaat ylös tuuliin nostanut on.
Tätä tuoksua syksyn mullan! Ei ole sen vahvempaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti