Aroniapensaan marjat maistuvat mustarastaille - vanhempiensa mukana ruskeat poikaset. Pian tulevat pahaääniset närhet, tänä vuonna tammissa on paljon terhoja.
Pilvilautat ovat upeita, joskus ne tuntuvat jatkuvan maailman ääriin.
Helena Anhavan runo,
Tulevat äänettömin aavesiivin
ja mustarastas kilkuttaa koko tienoon hereille.
Katsovat oksalta kuin yösilmäiset kissat.
Pesivät vuodesta toiseen samoilla paikoilla,
parisiteet kestävät läpi elämän.
Heinäkuussa viettävät perhe-elämää,
istuvat kolmiomuodostelmana, puussaan kukin,
puhelevat lyhyin nopein repliikein
kuin leikkisivät Laiva on lastattu -leikkiä.
Elokuussa niiden ääni muuttuu
haikean kukkopillin ääneksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti