Näinä päivinä voi elää suomalaista iskelmää.
"Punertaa marjat pihlajain kuin verta niillä ois, on kurkiaurat lentäneet jo yli pääni pois. Mukaansa ei mua ottaaneet ne maihin kaukaisiin, saa siivettömät tyytyä maan kylmän kahleisiin ......"
Vanhan aseman puisto - joskus kauan sitten se oli pienelle tytölle ihmeellinen paikka. Puistossa oli hiekkakäytäviä, kauniita kukkia ja pensaita, taisi olla syreenimajakin, isoissa betoniruukuissa istutuksia. Nyt kaatuneita lehtikuusia ja villiintyneitä lupiineja, rakennusten rippeitä, ei enää taikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti