Siirtolohkare, Helvi Juvosen runo
Minä siirtolohkare
emokalliosta lohjennut
jään kauas kantama
jään jättämä
olen metsässä yksin,
olen outo.
En välitä, jos lapset leikkivät
ympärilläni,
en välitä, kun lumi
sataa selkääni. Mutta
älkää veistäkö minua
sillä seison karhun näköisenä ja mietin.
En ole kylmä. Minäkin olen lämmin,
kun aurinko paistaa.
Tänään taisi olla syksyn aurinkoisin päivä. Voi kun saisimme nauttia tällaisista keleistä pitkään.
Mutta ensi viikolle on luvattu sadetta.
Kellastuneet sananjalat kahisivat polun varrella.
Tämä raitajalkainen hämähäkki kiiruhti torstaina tiellä "pilleri" selässään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti